Juhannustaikaa

Oi, mikä elämäni paras Juhannus viikonloppu takanani. Juhla oli tavallaan jatketta edelliselle Vital Developent viikonlopulle Porvoossa. Kaikki tapahtui spontaanisti ja impulsiivisesti ihanan naisen aloitteesta. Hän heitti ilmoille ehdotuksen yhteisestä juhannuksesta VD-porukan kesken. Varsinaisia suunnitelmia en ollut tehnyt, tai ainakaan päätöstä tai sitovaa lupausta kenellekään muusta. No, miesystäväni oli mennyt edellä mökille Saimaan rannalle ja odotteli minua ja mäykkyäni sinne toki. Viikolla olin hänelle hieman rivien välistä antanut ymmärtää, etten ole kauhean innostunut lähtemään täyteen junaan koirani kanssa ja sateita ja myrskyjä luvassa. Selvästi tekosyitä olla lähtemättä. Sisäinen ääneni kuiski jotain muuta. En halunnut lähteä. Sanomattakin on selvää, että olisin noussut ahtaaseen junaan ja mennyt rakkaani luo, vaikka olisi puukkoja satanut taivaan täydeltä, jos rakkaus välillämme olisi aitoa ja todellista. Olisiko aika panna täytäntöön monesti esillä ollut ja viittä vaille tapahtunut asia eli ero?

Pääsin siis viettämään keskikesän taikaa aidon rakkauden ilmapiirissä, ihmisten kanssa, joista yllättäen yhtäkkiä oli tullut minulle niin tärkeitä. Meitä oli valikoitunut pieni joukko tunnelmalliseen viiskytluvun taloon, jota ympäröi luonnonkaunis iso pihapiiri. Maailmankaikkeus oli jostain syystä antanut meille seitsemälle mahdollisuuden päästä nauttimaan tästä intensiivisestä viikonlopusta. Me olimme ehkä ne, jotka kipeimmin tarvitsivat "jatkohoitoa". Tai ainakin minä tarvitsin. Välillä minusta tuntuu, että nämä ihmiset on lähetetty minua varten elämääni parantamaan minut peloistani ja jännityksistäni. Jokainen työpajan ihmisistä on kaunis sielu, jonka läsnäoleva hellyys koskettaa ja parantaa sellaisenaan, mutta mukana on niin paljon ihmisiä, jotka ovat virallisestikin eri alojen hoitoammattilaisia. Minähän olen paratiisissa. Minä, jota on niin paljon hoidettu leikkauksin ja kuntoutuksin. Nämä rakkaat hoitajani ovat ensimmäisiä, jotka avaavat tien sieluuni ja sydämeeni ja aidosti koskettavat minua rakkaudella, parantavalla voimalla.

Syötiin, juotiin, muttei alkoholia, naurettiin, tanssittiin, saatiin tarot-lukemisia ja muita analyysejä, keskusteltiin, nautittiin yhteisolosta, halattiin, avauduttiin. Minun oli tarkoitus lähteä kotiin yöksi, mutta hyvin houkuteltiin jäämään yöksi. No, ei hirveesti tarvinnut. Tummunut ilta yö-junassa Helsinkiin Keravalta ei tuntunut edes vaihtoehdolta, vaan ainoa oikea paikka minun olla oli se paikka, missä olin. Rakkaat naapurini kotona hoisivat rakasta Ruusuani mielellään vielä yön yli. Miten olinkaan rakastettu!

Vieraanvarainen isäntämme jakoi meille omat huoneet yöksi. Wau, täysihoidossa. Olen niin surkea nukkumaan vieraissa oloissa, että hieman jännitti, nukunko. Mielessä pyöri uudet oivallukset keskustelujemme jäljiltä. Pelkäsin unohtavani ne kotiin mennessä, joten pyörittelin niitä päässäni jonkun aikaa. Kynä ja paperia pitäisi olla aina mukana. Tein itsestäni pika-analyysin ennen nukahtamista. Olin täysin fucked-up case. Ja en oikeasti ollut vielä missään henkisellä tielläni, tai ainakaan siellä, missä olin luullut olevani. Tajusin, miten pinnalliselta tasolta vaikutan ihmisten kanssa. Tarkoitan siis, etten ole kosketuksissa syvimpään olemukseeni kommunikoidessani ja toimiessani, vaan että olen päässäni, jos sielläkään. Tajusin, että minulta näkyy ehkä korkeintaan silmät, ja loput minusta on pinnan alla. Tajusin, että olen aikamoinen työmaa. Minulta on jäänyt käsittelemättä niin paljon traumoja, joita riittää menneessä elämässäni. Olen kuvitellut, että kun olen hiljaisuudessa ja kykenen olemaan ajattelematta tässä hetkessä, olen jotenkin valaistunut. Olen osannut blokata ajatukseni ja siinä samalla olen valitettavasti blokannut myös tunteeni. Minusta on tullut teflon. Koko menneisyyteni asuu minussa pelkoina, jännityksinä, kauhuna ja välillä hengittämättömyytenä. Kaikki löytyy kehostani. Puheella ja hiljaa istumisella en ole päässyt kosketuksiin itseeni. Syvimmät pimeyden värit ovat pelottavia, mutta ymmärrän nyt, että olen valmis maalaamaan niistä elämäni taulun nähtäväksi itselleni ja kaikille, jotka sen haluavat nähdä. Tarvitsen liikettä, tarvitsen kosketusta saadakseni puhallettua kaiken ulos. Tarvitsen rakkautta.

Aamulla sain lisää rakkautta. Teimme ihanan aamiaisen ja rennoissa tunnelmissa nauroimme ja tanssimme ja minä vuodatin kyyneleitä. Ihanat ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita minusta ja halusivat tietää elämästäni. Ja minulla oli kova tarve kertoa, kuka minä olen. Haluan tulla kuorestani ulos myös kertomalla tarinani, vaikka ymmärrän, etten ole tarinani, mutta tarinani kertominen on minulle maskin purkamista. Tämä ja tuo on tapahtunut minulle, hyväksyn ja arvostan siitä huolimatta itseäni, olen tasavertainen kaikkien kanssa.

Rosen hoitoa lattialla. Viimeistään se vakuutti, että tarvitsen lisää samanlaista kosketusta purkaakseni pelkojani. Rosenin jälkeen sivelyhoitoa kahdella käsiparilla takkatulen lämmössä. Vakuutuin, että olin paratiisissa. Uskalsin mennä miehen lähelle. Mies, joka on läsnä kehossaan täydellisesti on eri mies kuin mies, joka ei ole. Ja tietysti sama pätee naiseen. Nyt haluan vain kiinnittää huomioni mieheen, koska minulla on suhde normimieheen. Ja koska olen pohtinut tuota parisuhdettani niin pitkään. Mies, joka on itsessään, minussaan, sielussaan, tuntuu tulevan niin lähelle, että henki salpaantuu. Oma miesystäväni, joka ei ole läsnä kehossaan eikä ymmärrä koko asian merkitystä, on niin kaukana, vaikka olisi fyysisesti ihan lähellä. Elämäni miehet ovat mahdollistaneet sen, etten ole tarvinnut kohdata oikeaa läheisyyttä. Läheisyyttä, jota pelkään niin. Haluan vihdoin mennä jonkun lähelle ja antaa jonkun tulla lähelleni.

Niinpä tein rohkean ratkaisun. Lopetin parisuhteeni, joka ei vastannut totuuttani, eikä ole koskaan vastannut. Nyt kaiken tietoni jälkeen rakkaudesta, en voi olla enää epärehellinen itselleni enkä toiselle, vaan otan tähän hetkeen kuuluvan surun vastaan ja päästän irti, itseni ja toisen vapaaksi epärehellisyyden kahleista. Rakas enkeli-kaimani ryhmässä kirjoitti viisaasti, ettei voi värähdellä aidossa rakkauden energiassa, jos on epärehellisessä suhteessa. Ja minä niin haluan värähdellä aitoa rakkauden taajuutta.