TosiSatu

Matkani tuntemattomaan, jonne selittämätön voima ja veto olivat minut kuljettaneet. Alkutaipaleen vaiheessa kantaessani nimeä Expression, josta sain hengähdystauon viikonlopuksi, saavuit elämääni ja jäit siihen silmänräpäyksessä. Työpajan salissa kohtasimme ja halasimme ja näimme toisemme. Katseesi syvä vesi ja viesti pohjattomuudesta, ajattomuudesta välitti minulle tiedon, jota olin kaivannut. Samalla kun näin sinut, näin silmistäsi myös itseni. Kostea tumma rauhan meri, kaikenkattava yhteinen ymmärrys kietoi meidät vaippaansa sekunnin murto-osassa, emmekä voineet enää irrottautua toisistamme. Sukelsimme takaisin vartalojemme yhteiseen lämpöön ja keinuimme helpotuksen kodossa.

Tunnistaminen, kotiin paluu, palojen loksahtaminen paikoilleen, parisielu, kaksoisliekki, jin ja jang. Sen voisi nimetä monilla sanojen kudelmilla ja monilla idiomeilla, mutta sanojen silmut ja rivit  ja kerrokset eivät riitä sitä kertomaan. Sanat ovat liian vähäisiä muodostamaan kuvaelmaa siitä, kun täydellinen rauha valtaa sielun ja ruumiin. Olemukseni on kotona ja olen samaan aikaan kokonaan itsessäni ja samaan aikaan sinussa, koko ajan säilyttäen erillisyyden ja samalla ollen yhtä. Sanat ovat liian pieniä kuvailemaan sitä tunnetta, kun pelot kaikkoavat, odotukset väistyvät, vapaus valtaa tilan ympärilläni, ennen kokematon rauha tuudittaa varmuuteen ja tietoon että Sinä olet Se.

Nimeni vaihtuu, nyt olen Take a Position. Varmuutta ja voimaa seistä omassa voimassa, juurtumista maahan ja uskoon itseen, rohkeutta kohdata vaikeita tilanteita ja ihmisiä. Solar plexus loistaa ja mahtavaa tuntea oma uskallus uudella tasolla. Realistista, ei sijaa haihattelulle. Olet lähtenyt kotiin, Take a Positonissa on myös toinen ja ehkä useampikin ulottuvuus, level. Ulottuvuus kanssasi on sydämen tasolla, laaja avaruus. Ulottuvuus kanssasi on sielun tasolla, missä ei sanoja tarvita. Määreillä, jotka luokittelevat meidät arjessa, niitä ei ole meidän välillä. Ikäsikin tiedän vasta monen viikon kuluttua. Nämä "normi" jutut eivät koske meitä. Ulottuvuus kanssasi on mysteeri, "What is happening here?", ihmettelen kasvot loistaen. "I don't know", hiljainen kuiskaus. Melkein toivoisin meille siivet selkään, jotta voisimme lentää pois maapallolta toiseen kaukaiseen maailmaan, lopulliseen kotiin.

Ei Tuulen Viemän Rhett ja Scarlett. Ei riippuvaa, ei roikkuvaa, ei sitovaa, ei kontrolloivaa, ei väkisin sitä eikä tuota, ei sääntöjä, ei sopimuksia, ei pelkoja, ei odotuksia, ei julmettua vuoristorataa, ei ruokahalun menetystä, ei unettomia öitä, ei emotionaalista riippuvuutta, ei tulevaisuuden pelkoa jatkuvuudesta. Ei mitään, mitä klassikot tuputtavat meille tosi rakkauden olevan. Vaan rauha. Täydellinen rauhan laskeutuminen. Vaan vapaus, täydellinen vapaus, hyväksyminen, salliminen toisen olla toinen. Nimeni on I belong ja tässä vapaudessani ja sinun vapaudessasi kuulun sinun elämääsi ja sinä minun. Meidät yhdistää sama tunnevire, sama värähtely, joka muodostaa erityislaatuisesti latautuneen energian välillämme. Nousemme korkeuksiin ja samalla olemme niin läsnä kehossamme juurtuneena syvästi tähän hetkeen. Ei ole muuta kuin tämä hetki, ja tämä voimakas side ja yhteenkuuluvuuden itsestäänselvyys kanssasi. " I am whole." Olemme kaksi kokonaista ja yhdessä olemme kolme. Olemme molemmat itsenäisiä "yksejä" ja yhdessä olemme osa "Yhtä". Välillämme on syvä sisäinen sidos, ja myös yksin olemme kokonaisia. Yhdessä heijastamme itseämme toiselle.  Luottamus on, se vain On.  Meidän ei ole tarkoitus oppia mitään toisiltamme, mutta voimme kannustaa toisiamme olemalla toisen elämässä, ja  toista toteuttamaan todellista itseään ja rakastamaan kokonaisvaltaisesti.  Tarkoituksemme on ilo, luovuus ja nautinto.

Vastentahtoisesti otan itselleni nimen Liisa, äitini nimi. Olen ja näyttelen roolini täysillä pisteillä. "You are a rolemodel to all The Toursits." Sisäinen lapseni on kulkenut pitkän matkan ja rypenyt pimeissä syövereissä, ravistellut mutaa ja alkanut loistaa ja uskaltaa jakaa omaa sisintäänsä ja elämäntehtäväänsä. Sinun ydinolemuksessasi näen itseni ja tunnistan minut sinussa. Sinun myötävaikutuksella näen oman ydinolemukseni selvemmin, ja uskallan ilmaista luovuutta ja rakkautta elämään. Olen noussut monista ojista ja puhdistanut itseäni, poistanut tukoksia ja nyt olen valmis ottamaan vastaan puhtaan rakkauden ja antamaan sitä. Saat tulla niin lähelle kuin mahdollista tässä ruumiissa ja sielussa se on mahdollista. Olen valmis laskemaan puolustavan eleeni olla yksin ja sulkeutunut. Lasken kaikki suojamuurini ja haarniskani vapautan lukoista, jotta pääset minuun kiinni.Tässä rakkaudessa en tukahdu, vaikka käsivartesi puristavat minua niin lujaa, että henki salpautuu. Tässä rakkaudessa en ahdistu, vaikka en kuule sinusta päivään mitään. Tässä rakkaudessa en pelkää, sillä Rakkaus ei sisällä pelkoa. Tässä rakkaudessa lepään. Tässä rakkaudessa kanssasi säilytän itsenäisyyteni ja ykslöllisyyteni ja äärettömän vapauteni. Tämä rakkaus ei ole tästä maailmasta.

Superstar. Sitä nimeä rakastan ja rooli sujuu kuin itsestään. Oma leopardimekkoni sopii hyvin tähän rooliin nuolemaan vartaloni kaaria  ja nimikirjoitusten antaminen käy käden käänteessä. Venytän roolin kestoa, vaikka Tourist Programme lähentelee loppuaan. I just love it!! Superstar tekee viime hetken muutoksia lentovarauksiin eikä välitä vaikka muutamat liput menevätkin hukkaan. Superstar siirtyy rajan yli kaksosensa syliin ja antautuu satumaiseen aistillisuuteen ja läheisyyteen välillä eläinolentona, välillä ihmisolentona ja välillä ihmisyyden tuolta puolen.

50 v bileet.

Lähtiessäni matkalle tuntemattomaan, en tiennyt, mikä oli se pakottava sisäinen veto linnaan. Nyt tiedän, Sinä. Lähtiessäni matkalle tuntemattomaan, pohdin, onko mikään ennallaan kun palaan. Ei ole. Kaikki on muuttunut. Olen valtavien voimien pyörityksessä ja olen matkalla taas uuteen ja uuteen. Kohdattavia asioita nousee eteeni, joihin sisäinen ääneni haluaa ja ei halua paneutua, mutta joka ei anna vaihtoehtoja muuta kuin kohdata mitä kohdata pitää. Ja siten vapautua lisää, päästä yhä lähemmäksi totuutta ja vapautua viimeisistäkin pelon rippeistä elämää kohtaan, omista rajoitteista, mielen luomasta vankilasta.

Humaniversity Holland, jossa olin kaksi ja puoli viikkoa.

Annan Sinun tukemana itseni kokonaan sisäisen ääneni johdatettavaksi. Ja muistan ja muistutan Sinua, että jokaisella on jo sisällään se rakkaus ja turva ja koti, jota niin kaipaamme. Toinen toimii meille vain peilinä ja heijastaa sen meihin takaisin. Elämälle täysin antautuminen poistaa verhon silmiemme edestä ja olemme kotona.